Miksi maatilalla tarvitaan talous- ja johtamisosaamista?

Maatalousala on jatkuvassa muutoksessa, joka vaatii sopeutumista. Muutosten myötä esimerkiksi viljelijöiden talous- ja johtamisosaamisen merkitys on kasvanut ja tulee kasvamaan vielä enemmän jatkossa. Jotta pystytään sopeutumaan muutoksiin, täytyy olla ajan hermolla ja kasvattaa omaa osaamistaan jatkuvasti. 

Sari Rouvinen on Piiroomäen maatilan emäntä Kiteeltä. Hän on tullut tunnetuksi sosiaalisessa mediassa videoista, joissa hän kertoo tilansa arjesta. Hän on luotsannut yhdessä miehensä kanssa vuodesta 2002 puolison kotitilaa. Sari oli mukana Osaava Farmari –hankkeen seminaarissa “Osaamisella tuloksiin” kertomassa omia ajatuksiaan siitä, miksi talous ja johtamiskoulutusta tarvitaan sekä millaiseen koulutukseen hän itse haluaisi osallistua. Haastattelimme Saria maanviljelijän koulutustarpeisiin liittyen.  

Kuva: Sari Rouvinen

Viljelijöiden osaamisen vaatimustaso kasvaa koko ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että viljelijän tulee osata tehdä jatkossa yhä enemmän esimerkiksi maatalouden taloudenhallintaan liittyviä asioita itse. Jatkuva muutos voi olla myös henkisesti kuormittavaa. 

— Joskus maatilalla henkinen työ on fyysistä isompi, Sari kommentoi. 

Sarin mielestä tämän hetken tärkein aihe on viljelijän hyvinvointi. Viljelijän hyvinvointia ei voi koskaan korostaa liikaa, sillä siitä kaikki lähtee liikkeelle. Maanviljelijät toimivat jatkuvan paineen alla ja koko ajan tulee olla ajan hermolla. Esimerkiksi tuki- ja veroasioissa tulee jatkuvasti muutoksia, joissa viljelijän voi olla vaikeaa pysyä mukana, mutta kelkasta ei myöskään saisi pudota. Osaaminen ja kyky organisoida helpottaa pysymään muutoksessa mukana ja keventää henkistä kuormaa.  

— Ennen maanviljelijän uskonnon piti olla kymppi ja matikan nelonen, mutta tänä päivänä matikan tulisi olla kymppi ja uskonnon nelonen. 

Maanviljelijän talousosaamisen merkitys kasvaa koko ajan. Myös tilojen velkaantuminen on suuri ja kasvava ongelma. Ei riitä, että tietää mikä on pankkitilin saldo, vaan pitäisi ymmärtää taloudesta vielä enemmän.  Moni viljelijä saa asiantuntijoilta käsiinsä raportteja, joista he eivät todellisuudessa ymmärrä paljoakaan. Olisi tärkeää tietää myös se, mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaisi jättää tekemättä, jotta maatilayrityksen talous paranisi. Yksi suurimmista tekijöistä maatilan kannattavuuden takana on viljelijän kyky ymmärtää lukuja. 

Johtamisosaaminen on entistä tärkeämpää, kun tilakoot ovat kasvaneet. Pitää tietää, mitä kukakin tekee, missä järjestyksessä tekee ja milloin tekee. Omalle työlleen voi helposti sokeutua, minkä takia olisi joskus tärkeää tarkastella oman tilan tilannetta myös tilan ulkopuolelta. 

Sarin mukaan viljelijät kaipaavat myös niitä kahvipöytäkeskusteluja muiden saman alan ihmisten kanssa. Jo se, että joskus pääsee irtautumaan edes pieneksi hetkeksi arjen pyörityksestä, vaikuttaa paljon hyvinvointiin ja jaksamiseen. Maatilojen harventuessa lähikoulutusten järjestäminen on kuitenkin entistä hankalampaa, kun ei saada riittävästi osallistujia paikalle välimatkojen kasvaessa liian isoiksi. Etäyhteydet antavat mahdollisuuksia osallistua pidempienkin välimatkojen päästä, mutta silloin fyysinen läsnäolo ja vertaistuki voi jäädä puuttumaan. Muiksi tärkeiksi ominaisuuksiksi koulutuksissa Sari listaa, että koulutusten tulisi olla ilmaisia tai mahdollisimman edullisia ja osallistumiskynnyksen tulisi olla matala.  

Opiskeleminen ja uuden oppiminen kuitenkin kannattaa aina. Jos joskus päivän käyttää jonkun uuden asian opiskeluun ja sillä jatkossa säästää päivässä varttitunnin työaikaa, ei sen kannattavuutta voi kiistää. Uuden oppiminen on enemmän asenne- kuin ajankäytöllinen kysymys. 

Osaava Farmari -hankkeen koulutukset tarjoavat viljelijöille työkaluja sopeutua maatalouden muutoksiin. Hankkeen kohderyhmänä ovat erityisesti ne viljelijät, jotka eivät ole vielä kouluttautuneet.  Koulutuksia toteutetaan niin verkko- kuin kontaktikoulutuksinakin. Koulutusvalikoima on laaja ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin osaamistason mukaan. Osallistuminen on helppoa ja ennen kaikkea ilmaista. 

Kirjoittaja 

Reetta Jääskeläinen, agrologiopiskelija, Savonia AMK