teksti: lehtori Monna Alatalo, Hämeen ammattikorkeakoulu, Mustiala
Maatalousyrittäminen on tunnetusti pääomavaltaista työtä, jossa kannattavuuden parantaminen on ennen muuta kustannusten kontrollointia. Yksi mahdollisuus kulukuuriin on yhteistyö, kaikkea ei tarvitse osata eikä omistaakaan itse. Maatalousteknologian lehtori Timo Teinilä on itsekin oivallinen esimerkki yhteistyöstä. Hänen työpäivänsä menevät ÄlyAgri -hankkeen leivissä Savonia ammattikorkeakoulussa, mutta hänet löytää useimmiten Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan toimipisteestä. Juttelimme tovin verkostomaisesta toiminnasta – johdatuksena Osaava Farmari -hankkeessa tammikuun puolessa välissä alkavaan ”Yhteistyö- ja verkosto-osaaminen” -koulutukseen.
Naapuriin voi luottaa!
Verottajakin tuntee termin naapuriapu – ja lupaa pitää näppinsä irti, kunhan se tehdään korvauksetta, työ on satunnaista ja/tai henkilöllä on erityistä ammattitaitoa, koulutusta tai pätevyyttä erilaisiin tehtäviin, eikä työlle määritetä arvoa tai vaadita vastavuoroisuutta. (Verohallinto, 2018) Naapuriapu on erityisen perusteltua silloin, kun konekalusto on erikoistunutta tuotantosuunnan perusteella. Lehtori Timo Teinilä mainitsee esimerkkinä karjatilan, jonka kalustoon tyypillisesti kuuluvat nurmentuotantoon soveltuvia koneita; esimerkiksi niittosilppuri tai -murskain. Sen sijaan kalliimmat ajosilppurit kuuluvat usein urakoitsijan investointeihin – ja konetyöllä voi tehdä tulosta nimenomaan urakoimalla, ilman omia peltohehtaareitakin.
Teinilä mainitsee tilojen välisen perinteen, missä on yhteisomisteiset peittauskone ja lajittelija, joilla kunnostetaan yhdessä siemenviljat. Jouluna juodaan torttukahvit yhteisen pöydän ääressä ja kätellään hyvää uutta vuotta sekä sovitaan tilien olevan tasan! Yhteistyö voi olla hyvin vapaamuotoista periaatteella apua saa, kun pyytää!
Erityisen hedelmällisiä yhteisomisteisia koneita ovat sellaiset, joiden kanssa tehtävä työ ei ole tietystä päivästä kiinni. Esimerkkeinä Teinilä mainitsee klapikoneet ja työtehtävistä pintalannoituksen.
Alan ammattilainen ei talkoile
Silloin kun toisen varsinainen leipä on esimerkiksi aurauksessa, on selvää, että työstä maksetaan korvaus, eikä talkoilu tule silloin kysymykseen. Edelleen yhteisomisteisista työkoneista on syytä sopia erikseen toimintamalli ja kirjalliset sopimukset niihin tilanteisiin, joissa osakas urakoi ulkopuoliselle.
Maatalouskoneiden vakuutukset menevät yleensä omistajien peltohehtaarien mukaan. Arvokkaimmat koneet voidaan vakuuttaa myös erikseen. Urakoijat ottavat lisäksi vastuuvakuutuksen. Rekisteröidyissä maatalouskoneissa on kaskovakuutukset. Lähtökohta vahinkotilanteissa on yksinkertainen – aiheuttaja maksaa. Kuluvia osia voi korvata esimerkiksi konetunnille lasketusta vuokrasta.
Timo Teinilä kertoo vielä esimerkin Saksasta, jossa koneasemat ovat tyypillinen tapa madaltaa pääomakustannuksia. Asiakas vie oman koneensa koneasemalle, hänelle maksetaan vuokraa ja toisaalta hän voi ottaa koneasemalta kulloiseenkin työtarpeeseen sopivan koneen, josta maksaa vain käytöstä, eikä omistamisesta. Suomessa on muutamia toimijoita, jotka tarjoavat vastaavanlaisia sopimuksia – meillä pitkät etäisyydet ovat usein käytännön yhteistyön esteenä. Nämä painottuvat ajettaviin koneisiin: traktorit, kuormaajat ja kaivurit.
Sähköiset maatalouskoneet?
Lopuksi keskustelemme pari sanaa maatalouskoneiden sähköistymisestä, jos kerran rekatkin ovat pian ladattavia. Iso ongelma on akkujen paino, pelloille ei ole varsinkaan märkään aikaan mitään asiaa massiivisella akustolla varustetulla laitteella. Sen sijaan peltorobotit tekevät tuloaan kovaa kyytiä ja edessä lieneekin traktorien koon pieneminen. Kaikkeen ei sähköinen traktorikaan pysty – äestä vetävä tarvitsee niin paljon sähköä, ettei se tässä kehitysvaiheessa ole realistinen vaihtoehto. Toisaalta – kevennykseksi – lehtori Timo Teinilä tarjoaa myös latinan oppitunnin. Traktori tulee sanasta ”trahere” – joka on suomeksi vetää ja tästä juontaa vuonna 1906 keksitty traktori-sana; polttomoottorikäyttöinen työkoneen vetäjä. Jos ajoneuvo työntää jotakin laitetta ja toimii sähköllä, se on silloin nimeltään jotain muuta. Samalla periaatteella työntää ”pello”, joten se olisi pellotori, mutta miten sähkö saataisiin nimeen?
Tammikuussa alkava ”Yhteistyö ja verkostot” pistää pohtimaan oman verkoston toimintaa ja sen tehokkaampaa hyödyntämistä – mitä jos seuraavat investoinnit mietitään ja toteutetaan porukalla?